Tahitihelmien juhlavuosi
Tänä vuonna, 2021, tahitihelmet juhlivat! On kulunut 60 vuotta siitä kun tahitihelmien viljely saatiin onnistumaan. Kun akoyahelmien viljely saatiin kaupalliselle tasolle jo 1900-luvun alkumetreillä, tahitihelmiä on onnistuttu viljelemään vasta vuodesta 1961 lähtien. Näitä tummansävyisiä kaunokaisia tekevä Pinctada Margaritifera -simpukka oli (ja on edelleen) haasteellinen yhteistyökumppani, ja monet yritykset viljeltyjen helmien saamiseksi epäonnistuivat.
Vuonna 1961 kuitenkin ranskalainen eläinlääkäri Jean-Marie Domard sai ensimmäiset istutukset onnistumaan Tuamotun atollin vesillä Ranskan Polynesiassa. Hänellä oli apunaan japanilainen istutusteknikko, yksi alansa parhaita. Itse asiassa vielä tänäkin päivänä kaikki parhaimmat helmenistuttajat ovat japanilaisia ja heidän asiantuntemustaan käyttää suurin osa laadukkaista helmikasvattajista.
Vielä 1960-luvulla oli voimassa toisen maailmansodan peruja oleva sopimus, joka antoi Japanille oikeuden hallita koko Tyynen Valtameren helmenkasvatusta ja helmikauppaa. Sopimuksen takia paikalliset kasvattajat eivät saaneet myydä kasvattamiaan helmiä suoraan kansainvälisille ostajille, vaan kaikki helmet kierrätettiin Japanin viranomaisten kautta, ja sen myötä myös suurin osa tuloista jäi Japaniin. Tämä hidasti tahitihelmien pääsyä maailmanmarkkinoille. Sopimus purettiin vuonna 1991, ja sen jälkeen tahitihelmet ovat ottaneet paikkansa helmikorujen käyttäjien suosikkina.
Tahitihelmien värisävyt ovat huikeita, aivan vaaleasta harmaaseen, vihreään, sinertävään, punertavaan, hennoista sävyistä voimakkaisiin. Simpukka tekee luonnostaan yli 80 eri värisävyä. Tahitihelmissä on paksu ja tiivis helmiäiskerros, jonka takia helmissä on usein upea, voimakas hohto. Värisävyt myös leikittelevät helmen pinnalla. Kaikkein kauneimmissa tahitihelmissä on voimakas irisointi, värien välke, jota usein kutsutaan "öljyläikkämäiseksi".
Viljellyt tahitihelmet, kuten muutkin Tyynen Valtameren helmet, ovat nykypäivänä tärkeä osa merien ekosysteemin, muiden merenelävien sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Helmien viljely antaa luonnossa eläville, nykypäivänä monesti suojelluille simpukoille rauhan elää ja lisääntyä, viljelysimpukat pitävät ympäröivän meren puhtaana ja lisäävät koko merieliöstön hyvinvointia.
Simpukoista pidetään hyvää huolta, ja vastuulliset kasvattajat huolehtivat niiden elinkaaresta osana kestävää kehitystä simpukan "eläkeikään" asti.
Tahitihelmien kasvatus on tänä päivänä Ranskan Polynesian tärkein vientituote ja matkailun ohella alueen suurin tulonlähde.
Paljon onnea, tahitihelmet!